Brittiläinen kylvöäes on yksinkertainen ja edullinen

Maanviljelijä ja tutkija Tuomas Mattila etsii toimivaa vaihtoehtoa saada siemen kosteaan maahan kevytmuokkauksen jälkeen, vaikka maan pinnalla on isoja kokkareita ja reilusti orgaanista ainesta.

Luonnonmukaisesti tuottava Tuomas Mattila satsaa maan kasvukuntoon niin kuin muutkin luomutuottajat. Hän pyrkii pitämään huolen siitä, että maan pinta on mahdollisimman suuren osan vuodesta kasvipeitteinen. Ja silloinkin kun kasvilajia vaihdetaan, on edellisen kasvuston kasvijäte suojaamassa maan mikrobistoa ja mururakennetta.

Tilanne on ravinteiden riittävyyden suhteen haasteellinen, sillä tilalla ei ole omaa karjanlantaa käytettävissä.

Typen riittävyydestä vastaavat apilat ja muut juurinystyröiden avulla typpeä sitovat kasvit. Viime vuosina Mattila on käyttänyt erityisesti valkomesikkää.

Tilan viljelykierto on ollut viime vuosina kolmevuotinen. Valkomesikän jälkeen tulee ruis ja lopuksi kaura, jonka aluskasviksi kaksivuotinen mesikkä kylvetään.

Hurjan kasvupotentiaalin omaava valkomesikkä kasvaa parhaimmillaan niin korkeaksi, että sitä murskatessa on isännän pitänyt nousta seisomaan traktorin hytissä nähdäkseen eteensä. Näin runsasta korsimassaa on työlästä sekoittaa muokattuun maahan. Se on jäänyt 1–2 kevytmuokkauskerrasta huolimatta pääosin pellon pintaan. Jokainen ymmärtää, että näissä oloissa viljan siemenen saaminen otollisiin oloihin on ollut haasteellista laaha- ja kiekkovannaskoneilla.

Syy, miksi valkomesikkä on käytössä, on sen kyky sitoa typpeä. Mattilan tuntema Juuso Joona mittautti valkomesikän tuoman typen määräksi noin 250 kiloa hehtaarille. Aggressiivinen ja allelopaattinen kasvi estää myös tehokkaasti rikkakasvien kasvua.

Siemen saatava viiteen senttiin

Aiemmin käytössä ollut kiilajyrävantailla varustettu Jukon jyräkombi ei kylvänyt riittävän syvään, se pomppasi esimerkiksi juuripaakun kohdalla ylös ja taittoi kasvinjätteen alleen (hair-pinning- eli hiuspinni-ilmiö) niin ettei siemen päätynyt kapillaarisesti kosteaan maahan.

Kylvö ei onnistunut jyräkombilla, ei edes jyrsinkylvönä, kun kasvinjätettä oli paljon. Lisäksi rikkakasvien torjuntateho jäi vajaaksi.

Vaihto vanhaan laahavannaskoneeseen ei sekään toiminut odotusten mukaisesti, vaikka sitä yritettiin muuttaa omiin käyttötarkoituksiin paremmin sopivaksi vaihtamalla lannoitevantaiden paikalle hanhenjalkaterillä varustettuja äkeen piikkejä. Siemen ei edelleenkään päätynyt riittävän syvälle.

Luomussa olisi hyvä saada siemen vähintään viiteen senttiin, Mattila selvittää.

Silloin on aikaa tehdä ensimmäinen rikkaäestys eli ns. sokkoäestys jo ennen kuin vilja on orastunut. Näin aikaisen rikkaäestyksen teho on hyvä, vaikka varhaisessa itämisvaiheessa olevat rikkakasvit eivät olisi vielä edes pinnassa.

Suomessa edelleen yleinen laahavannas on Mattilan arvostaman brittiläisen muokkausasiantuntijan Steve Townsendin mukaan huonoin ratkaisu, sillä se pakottaa viljelijän muokkaamaan maata liian paljon, että vannas toimisi kelvollisesti.

Perusteellinen vaihtoehtojen kartoitus

Epätyydyttävään tilanteeseen tuskastunut Mattila lähti aluksi pohtimaan kylvökoneen tekemistä itse. Kokeneiden konemiesten kanssa keskusteltuaan hän tuli siihen tulokseen, että kannattaa ensiksi hankkia yksi toimiva kone, ennen kuin alkaa suunnittelemaan omiin oloihin parhaiten sopivaa konetta vanhasta kultivaattorista.

"Siinä voi käydä niin, että prototyyppi on vielä levällään, kun on aika mennä pellolle."

Mattila löysi Maataloutta ilman auroja -järjestön (Landwitschaft ohne Pflug) tuottaman katalogin, jossa arvioitiin kaikki Saksan markkinoilla olevat, minimimuokkaukseen ja suorakylvöön soveltuvat kylvökoneet.

Tuossa teoksessa arvioitiin Weaving Machineryn Ltd:n kehittämä Tine Drill -kylvöäes yksinkertaiseksi ja toimivaksi. Kun Townsend vielä suositteli sitä, päätti Mattila hankkia koneen.

Kylvöäkeen maahakuiseen piikkiin perustuvat vantaat eivät paina ja tiivistä edessä olevaa vaan heittävät kaiken sivuun, jolloin siemenellä on puhdas väylä, johon laskeutua. Perässä tuleva hara tasoittaa maan vantaiden jäljiltä.

Euroopassa on useita muitakin vastaavalla piikkivantaalla varustettuja koneita. Mattila mainitsee muun muassa Kverneland Evon, Amazone Cayenen, Väderstad Concorden ja Seed Hawkin, Claydonin, Kuhn Megantin, Köckerling Jockeyn ja Horsch CO:n sekä Vieskan Metallin kylvöäkeen. Weavingin kylvöäes valikoitui tästä joukosta sen edullisuuden ja vähäisen vetotehon tarpeen vuoksi.

Jouluksi uuteen kotiin

Vuonna 2006 valmistunut nelimetrinen Tine Drill pääsi jouluksi uuteen kotiin Kilpiän tilalle Nummi-Pusulaan Uudellemaalle viime vuoden lopulla. Tehdaskunnostettu kylvökone vastasi odotuksia. Koneeseen oli vaihdettu uudet kulutusosat ja maalipinnat oli korjattu. Kyydistä unohtuneet pyörät tulivat pian perässä.

Kymmenen tuhatta euroa nelimetrisestä, pneumaattisesta ja pihaan tuodusta koneesta ei tuntunut kohtuuttomalta kustannukselta, se vaikutti jopa "hämmentävän edulliselta" vaihtoehtoihin verrattuna.

Koneen edullisuus perustuu sen yksinkertaisuuteen. Muokkaavia elementtejä ei ole muita kuin siemenvantaiden piikit. Koneessa ei myöskään ole maata vantaan jälkeen tiivistäviä rakenneosia.

Edullisuus saattaa johtua myös siitä, että tämä on Britanniassa hyvin suosittu kylvökone. Samanlaisia lienee tarjolla melkoisesti.

Kone ei ole mahdottoman kallis myöskään uutena. Vastaava, jonkin verran uudistunut kone maksaa brittiviljelijälle reilut 15 000 puntaa (21 700 € alv 0 %).

Vähän vetotehoa, paljon nostovoimaa

Uuden konehankinnan edullisuus toteutui myös sitä kautta, ettei se edellyttänyt traktorin vaihtoa entistä suurempaan. Vetotehon tarpeeksi ilmoitetaan 67 kW.

Lisäteho ei olisi pahitteeksi, sillä valmistaja suosittelee maata muokkaavalle vantaistolle 12 kilometrin tuntivauhtia. Aivan siihen ei ole vanhalla JD 6300:lla päästy, mutta kuitenkin 9 kilometriin tunnissa.

Nopeutta kriittisempää on riittävän nostotehon löytyminen nostolaitekoneelle. Raja tuli vastaan, kun 1 700-litrainen siemensäiliö oli aivan täynnä ja painoa yhteensä kaksi tonnia. Pellolle päästiin auttamalla nostolaitetta hallitunkilla.

Uuden koneen eteen suositellaankin tämän vuoksi 90 kW:n traktoria.

Lue koko juttu KM:stä.

Esa Mustonen